Sashiko-kirjottu liina
Sashiko-kirjonta on vanha japanilainen työtapa, jossa kaksi kangaskerrosta liitetään yhteen lyhyillä etupistoilla. Sashiko-sana tarkoittaakin pieniä pistoja.
Perinteinen sashikokirjonnan kangas on ollut harvasidoksinen hamppu- tai pellavakangas, johon kirjottiin paksuhkolla, löyhäkierteisellä värjäämättömällä puuvillalangalla. Usein kangas on värjätty indigolla tummansiniseksi, jolloin valkoisella langalla kirjottu kuvio erottuu hyvin. Sashiko-tikattuja kankaita käytettiin ennen mm. kalastajien ja maanviljelijöiden jakuissa, oviverhojen kaitaleissa ja lahjakääreinä. Pääosin geometrisia kuvioita on suunniteltu itse ja jäljitellen mm. kimonokuviointeja. Alkujaan käytännöllisiin tarpeisiin kehittynyt tekniikka on muuttunut aikojen kuluessa, ja se sopii hyvin tämän ajan kirjontaan.
Tarvikkeet
- vanha pellavapyyhe, pellava- tai puuvillakangas
- tummansininen pesukoneväri, esim. Dylon, Nitors tai muu vastaava
- valkoista puuvillalankaa, paksuus kuvion ja neulan mukaan, esimerkiksi Novitan puuvillalangat tai helmilanka nr 5
- terävä kirjontaneula kirjontalangan paksuuden mukaan
- vaalea jäljennysliitu tai -kynä.
Sain käsiini suomalaisista juustomuoteista kertovan kirjan. Juustomuottien geometriset kuosit, kuten hannunvaakunat ja tähdet, tuntuivat soveltuvan lähtökohdiksi sashiko-kuoseille.
Suomalaisen sashikon lähtökohdaksi käy esimerkiksi juustomuotin kuviosta tyylitelty hannunvaakuna. Kuvioksi voi valita myös muun inspiroivan kuvion tai suunnitella kuvion itse. Kuvio piirretään haluttuun kokoon. Pistojen kulku kuviossa suunnitellaan hahmottelemalla sitä kuvion päälle asetetun silkkipaperin läpi. Kuvioiden kirjonta suunnitellaan mahdollisimman yhtenäisiksi, jolloin kirjontalankaa ei joudu päättelemään kovin usein.
Parhaimmillaan sashiko-kirjonta on meditoivaa ja rentouttavaa. Yksinkertainen pisto muuttuu pienen harjoittelun jälkeen lähes automaattiseksi ja pinnan tai kuvion kirjominen koukuttaa positiivisella tavalla. Materiaalin, värien, kuvioiden ja pintojen yhdistelemisessä riittää mahdollisuuksia. Pistot voit ommella oman tyylin mukaan rennosti tai täsmällisesti. Kirjominen on nautittavaa!
– Tupu Mentu –
1. Värjää pyyhe tai muu käyttämäsi pohjakangas käyttämäsi värjäysvärin ohjeen mukaan. Mallityössä kankaana on vanha pyyheliina.
2. Suunnittele valitsemasi kuvion koko ja sommittelu kankaalle. Voit käyttää apuna kuviosta leikkaamiasi kaavoja; niiden avulla on helppo pohtia erilaisia sommittelun vaihtoehtoja.
3. Jäljennä kuvio pohjakankaalle joko kokonaan tai osittain. Voit leikata kuviosta myös pahvisen kaavan, jonka reunaa vasten on helppo piirtää kirjottava kohta kankaalle. Kuviosta voi jäljentää kankaalle vain ääriviivan. Jos pistoja kirjoo osittain silmämääräisesti, kirjotusta pinnasta tulee kansanomaisen rento.
3. Kirjo lyhyin etupistoin kuvion mukaan. Huolehdi, etteivät pistot kiristä pohjakangasta. Tarkoitus on, että valkoinen puuvillalanka näkyy etupistossa työn oikealla puolella hieman pidempänä kuin piston väli. Sopiva pistojen tiheys on 3–5 etupistoa 2,5 cm:n matkalla.
4. Höyrytä kirjottu kappale kevyesti niin, että kirjottu puoli on pehmeää alustaa vasten.
Kuvat Kaisu Jouppi.
Ohjeen kopiointi ja kaupallinen käyttö kielletty.
