Säätytalon peruskorjauksen yhteydessä rakennuksen välipohjasta löytyi sinivalkoinen neulottu sukka. Flammu- eli täpläkuvioidun sukan pohjan pituus on 25 cm, mikä vastaa kokoa 39. Kyseessä on 1800-luvun loppupuoliskolla käytetty miehen kesäsukka. Sukkien omistaja on kulkenut kesäaikaankin sukkien varren päälle ulottuvissa pitkissä housuissa, sillä paljaita sääriä ei sopinut esitellä.

Sukka on neulottu sileänä neuleena.  Työ on vaatinut aikaa ja kärsivällisyyttä, sillä sukan neuletiheys on 46 s ja 52 krs / 10 cm. 1800-luvun neulos oli tiheää, koska neulepuikot olivat ohuita. Kotitekoisten puikkojen materiaalina saattoivat olla mm. teräs- ja rautalanka, polkupyörän pinnat tai sateenvarjon ruoteet.

Sukan varsiosan ympärys on 21 cm ja pituus 18 cm. Sukan suu on venähtänyt käytössä 3 cm. Yläosassa on noin sentin levyinen käänne, joka on ommeltu ohuella puuvillalangalla nurjalle puolelle.  Kantapää on neulottu sileänä neuleena ja saatu pussimaiseksi neulomalla kantapään silmukat pohjassa yhteen. Muita kavennuksia tai neulomalla muotoilua ei sukassa ole.

Neule jatkuu kantapäästä poimituista silmukoista jalkaterää kohden sileänä ilman selviä kiilakavennuksia. Jalkaterän ympärys on 18 cm. Sukan molemmilla sivuilla on ohuella valkoisella langalla pienin pistoin tehtyjä ompeleita, joilla sukkaa on korjattu ja muotoiltu. Sukan kärki on rikkoutunut vuosien saatossa, mutta on nähtävissä, että kärkikavennukset on tehty leveinä nauhakavennuksina.  

Sukan puuvillalanka voi olla kotimaista tuotantoa, sillä Suomessa oli 1800-luvulla puuvillatehtaita: vuonna 1857 perustettiin sekä Forssan puuvillatehdas että Vaasan puuvilla.

Sukka on värjätty tuontiväriaineella, indigolla, joka on peräisin trooppisilla alueilla kasvavasta Indigofera tinctoria -kasvista. Indigovärin tuonti Eurooppaan oli osa kolonialistista kauppaa. Suomeen indigoväri saapui esimerkiksi Amsterdamin, Liverpoolin tai Lyypekin kautta.

1800-luvun Helsingissä värjääminen tapahtui värjäämöissä, joissa työskentelivät ammattivärjärit kisälleineen ja oppipoikineen. Säädökset muuttuivat vuoden 1879 elinkeinoasetuksen myötä, jolloin ammatinharjoittaminen vapautui.

”Sinisellä painaminen” eli indigovärjäys oli yksi värjärin tärkeimmistä taidoista. Indigovärjäyksen ohjeita oli tarjolla myös kotivärjäreille joissain 1800-luvun loppupuolella ilmestyneissä kirjoissa, mutta ne olivat vain harvojen saatavilla. Indigoa värjättiin käymiskyypillä, nauriiden avulla fruktoosikyypillä, rautasulfaattikyypillä ja virtsan avulla ns. pyttysinisenä.

Indigoväriä myytiin kaupoissa ja apteekeissa. Väriaineet ja värjärien palvelut olivat hintavia ja sen takia vain varakkaamman väen saatavilla. Saatavuudesta tiedotettiin paikallisessa sanomalehdessä.

Vastaavanlaisia flammuvärjäystekniikalla kuvioituja sukkia on Suomen museoissa muutamia. Vanhin niistä on Elias Lönnrotin pitkävartinen puuvillainen kesäsukka, joka on noin vuodelta 1850. Sukat olivat 1800-luvun loppupuolen Suomessa arvotavaroita, jotka luokiteltiin varallisuudeksi ja saatettiin kirjata 1800-luvun puolivälissä vielä perunkirjoihin. Kadonneesta sukasta saatettiin ilmoittaa lehdessä luvaten löytöpalkkio.

Teksti
Tietokirjailija, neule- ja värjäysasiantuntija Anna-Karoliina Tetri

---

Lähteet:

Niiranen Susanna, Paloheimo Maare, Uotila Merja: Säädellyt sävyt. Tekstiilivärjäyksen ja värien historiaa. Luento Suomen käsityön museossa 9.10.2024.

Rauhala, Anna 2009: Neulonnan taito. Kansantieteellinen arkisto 59. Suomen muinaismuistoyhdistys. Kirjapaino Hermes. Tampere.
 
Tetri Anna-Karoliina 2014: Perinteiset lapaset. Moreeni.
Tetri Anna-Karoliina 2015: Perinteiset villasukat. Moreeni
Tetri Anna-Karoliina 2019: Perinteiset villasukat 2. Moreeni
 
Internet-lähteet:

K. A. Rabe 1876: Kotiwärjäri: neuwoja uusimmilla tavoilla painamaan willaista, pumpulia ja silkkiä; walkaisemisesta ja pesusta ynnä wäriaineiden tuntomerkit
https://helda.helsinki.fi/items/25769fe0-9591-4d06-a162-27496aa4240c

T. H Weisse 1854: Moniaita osoituksia, kuinka willaa, pumpulia, silkkiä ja liinaa wärjätään eli painetaan.
https://coloriasto.blogspot.com/2007/04/moniaita-osoituksia-kolmas-osuus.html

Kansallisarkisto. Ammatin-ja elinkeinon harjoittamisen liittyvätasiakirjalähteet.
https://portti.kansallisarkisto.fi/fi/aineisto-oppaat/ammatin-ja-elinkeinon-harjoittamiseen-liittyv%C3%A4t-asiakirjal%C3%A4hteet

Timo Tiainen, Merja Uotila ja Maare Paloheimo. Indigon sinisestä kokenillin punaiseen. Tekstiilivärjäyksessä käytettyjen luonnonväriaineiden tuonti Suomeen (1791–1856)
https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/81980

13 Kaupunginhallituksen mietinnöt 1887 (13. Handlingar rörande förslag till ny trafiktaxa för Helsingfors stad.)
https://yksa.disec.fi/Yksa4/download/149028522643400/file/3488e694-34ac-4c04-918a-138912ba56c0/

Oulun ilmoituslehti 1896. Löytöpalkkio sinisestä sukasta ja valkoisesta lipposesta (tossu)
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/571480?term=Walkonen%20lipponen&page=4