Ensikertalaiselle tai vähän kokeneemmallekin pyykkärille vaatteen hoito-ohjelappu voi olla täyttä hepreaa. Lappuun kannattaa tutustua jo vaateostoksilla ollessa, jotta tietää, mitä tuleman pitää, kun vaate päätyy likapyykin joukkoon.

Kun on ostamassa uutta vaatetta, kannattaa ennen ostopäätöstä kurkata vaatteen saumasta löytyvä hoito-ohjelappu. Se kertoo, mitä materiaalia vaate on ja miten vaatetta tulee huoltaa.

Hyvä tai sopiva valmistusmateriaali riippuu vaatteen käyttötarkoituksesta. Toiset suosivat luonnonkuituja eli eläin- ja kasviperäisiä kuituja ja parjaavat tekokuituja, mutta tekokuiduillakin on paikkansa esimerkiksi kovaa kulutusta vaativissa vaatteissa.

Monet vaatteet on valmistettu useamman eri materiaalin seoksesta. Tällöin kerrotaan prosenteilla, kuinka iso osuus vaatteen kuiduista on tiettyä materiaalia ja kuinka iso osa toista ja mahdollisesti kolmatta tai neljättäkin materiaalia.

Kun vaate on käyttöikänsä päässä, se päätyy poistotekstiiliksi. Kierrätyksessä sekoitemateriaalit ovat haastavampia kuin vain yhtä materiaalia sisältävät vaatteet. Esimerkiksi elastaani hankaloittaa vaatteen kierrätystä loppuvaiheessa.

Tutustu alta tyypillisimpiin vaatemateriaaleihin ja poimi niiden plussat ja miinukset!

Tavallisimmat luonnonkuidut

Luonnonkuidut ovat nimensä mukaisesti luonnosta saatavia kuituja. Ne jaetaan kahteen kategoriaan: kasvi- ja eläinkuituihin. Kasvikuiduista tutuimpia ovat puuvilla ja pellava. Eläinkuiduista tutuimpia ovat villa ja silkki.

Puuvilla on kaikkein yleisin luonnonkuitu. Se on kestävä ja tuntuu mukavalta ihoa vasten. Puuvilla kestää myös hyvin pesua ja se on oiva materiaali monissa erilaisissa vaatteissa. Puuvillan kasvatus vaatii kuitenkin paljon vettä, viljelyalaa ja kemikaaleja, ja usein puuvillaa kasvatetaan alueilla, joissa vedestä on jo valmiiksi pulaa.

Pellava on toinen yleinen kasvikuitu, mutta huomattavasti harvinaisempi kuin puuvilla. Se on kestävä ja hengittävä, ja sopii erityisen hyvin kesävaatteisiin. Pellavan käyttömukavuutta vähentää sen alttius rypistyä, joten jos ryppyiset vaatteet häiritsevät, etkä ole viitseliäs silittäjä, ei pellava ehkä ole sinun kuitusi.

Villa – erityisesti lampaanvilla – on tavallisin eläinkuitu. Se on lämmin, hengittävä ja toimii hyvin myös kylmissä ja kosteissa olosuhteissa. Villaa saadaan lampaiden lisäksi myös esimerkiksi alpakoista ja angora- ja kashmirvuohista.

Villa yksinään ei kestä hankausta tai kovaa kulutusta. Paras puhdistustapa on tuuletus, ja villan vesipesu on työläämpää kuin esimerkiksi kasvikuitujen.

Valtaosa maailman vaateteollisuuden käyttämästä villasta on peräisin Australiasta ja siellä kasvavista merinolampaista. Suurissa katraissa elävien lampaiden kasvatus on tehotuotantoa ja suuret lammasmäärät vaikuttavat esimerkiksi maaperän hyvinvointiin. Lisäksi merinolampaille tehtävä kivulias mulesing-toimenpide on yhä sallittu Australiassa. Euroopassa ja Uudessa-Seelannissa mulesing on lailla kielletty.

Esimerkiksi suomalaisen lampaanvillan tuotanto on pienimuotoisempaa, ja sen myötä myös ongelmat ovat vähäisempiä.

Silkki on silkkiperhosen toukan koteloista saatua kuitua. Se on laskeutuva, kiiltävä ja ylellinenkin materiaali. Silkki kestää kuitenkin huonosti lämpötilanvaihtelua, joten siitä valmistetut vaatteet on paras pestä käsin. Silkin tuotanto vaatii suuret määrät vettä ja energiaa sekä paljon maapinta-alaa.

Tavallisimmat synteettiset materiaalit eli tekokuidut

Tekokuidut ovat ihmisen valmistamia. Ne valmistetaan öljystä, joka on uusiutumaton luonnonvara. Tekokuiduista valmistetut vaatteet ovat usein kestäviä. Haittapuolena taas on monesti tekokuitujen aiheuttama sähköisyys. Tavallisimpia tekokuituja ovat polyesteri, akryyli ja elastaani.

Polyesteria syntyy raakaöljyn tislauksessa. Se on kaikkein käytetyin tekstiilikuitu. Se on kestävää, ei rypisty ja kuivuu nopeasti. Viime vuosina on alettu valmistaa yhä enemmän kierrätyspolyesteria, jolla pyritään ehkäisemään öljystä aiheutuvat haitat. Koska polyesteri on muovia, se ei hengitä yhtä hyvin kuin luonnonkuidut ja sähköistyy.

Akryyli on öljystä valmistettu kuitu. Sen tuotanto on vähentynyt viime vuosina ja sitä käytetään pääasiassa villaa jäljittelevissä neuleissa. Akryyli on halvempaa kuin villa, mutta se ei lämmitä yhtä hyvin ja sähköistyy helposti. Akryylin valmistuksessa käytetään haitallisia kemikaaleja.

Elastaani on öljypohjainen kuitu. Sen tärkein ominaisuus on venyvyys ja sitä käytetään usein alusvaatteissa, sukkahousuissa ja urheiluvaatteissa. Elastaanin käyttö lisää vaatteen venyvyyttä ja kestävyyttä, mutta haittapuolena on, että elastaani hankaloittaa vaatteen kierrätystä. Elastaanin tuotannolla on myös kielteisiä ympäristövaikutuksia.

Tavallisimmat muuntokuidut

Muuntokuidut syntyvät selluloosasta tai proteiinista. Muuntokuidut, joissa on selluloosaa, ovat puupohjaisia. Proteiinimuuntokuitua taas voidaan valmistaa esimerkiksi soijasta. Tavallisin muuntokuitu on puupohjainen viskoosi. Uusia muuntokuituja kehitetään tällä hetkellä paljon ja niistä etsitään ratkaisua vaatetuotannon ongelmiin.

Viskoosi on muuntokuiduista tavallisin. Aiemmin se tunnettiin myös nimillä silla ja säteri. Useimmiten viskoosikuidun raaka-aineena on koivu tai kuusi. Viskoosi muistuttaa melko paljon luonnonkuituja. Viskoosikangas on pehmeä ja kauniisti laskeutuva. Sen tuotannossa käytetään kuitenkin runsaasti vettä, energiaa ja kemikaaleja.

Teksti ja kuvat Sonja Karlsson.