Tunnistatko käsityöperinteiden kotiseutuja?

Luotolainen, tikkuri, tikkuröijy

POHJOIS-POHJANMAA

Oulun lähialueelta Hailuodosta on kotoisin perinteinen villapaitamalli, jolla on monta nimitystä. Tikkuri neulotaan pesemättömästä suomenlampaan villasta. Neuleen erityispiirteitä ovat edustan ruutuneulos, jota kutsutaan nimillä kaupunki, västäräkki tai rekko sekä taidokkaat muotoilut neuleen selässä ja kyynärpäissä. Olkapäille virkataan kaitale ja toisella olalla on napitus. Neule on suunniteltu käytännönläheisesti niin, että ensimmäisenä kuluvien kyynärpäiden kuluessa puhki, hihat voidaan purkaa kyynärpäihin asti ja neuloa uudelleen.

Fransut

KESKI-POHJANMAA

Fransu on kaunista, solmittua pitsimäistä pintaa, jonka solmintalangat päättyvät tupsuihin. Keski-Pohjanmaalla kerrotaan fransujen kulkevan kehdosta hautaan ihmisten mukana. Fransua on ennen käytetty juhlapöydän liinana, häätuvan seinäverhona, häissä katossa morsiustaivaana, vihkiraanun alla, kasteelle
vietävän lapsen ympärillä, vainajan arkun alla ja sängynpeittona ns. pyhäpetauksessa.

Jussipaita

ETELÄ-POHJANMAA

Jussipaitoja on valmistettu Etelä-Pohjanmaalla 1900-luvun alkupuolelta alkaen. Harmaapunaisen salmiakkiruuduilla kuvioidun jussipaidan syntyhistoriasta on olemassa ainakin kaksi versiota. Toisen mukaan lapualainen neiti Petäjä neuloi ensimmäisen jussipaidan Pohjalaisia-näytelmän Harrin Jussin roolia varten 1914. Jussipaidan toinen syntytarina vie Helsingin yliopistoon, jossa Etelä-Pohjalaisen Osakunnan jäsenet korostivat vaatteella pohjalaisia juuriaan ja yhteenkuuluvuutta.

Jussipaita on säilynyt hyvin muuttumattomana. Villapaita on edelleen suosittu käyttövaate ja lahja Pohjanmaalla, mutta liittyy niin vahvasti pohjalaisuuteen, että harva muualta kotoisin oleva tuntee luontevaksi pukea sitä päälleen.

Kiikkalainen räsymatto

SATAKUNTA

Kiikka on kylä Sastamalan kunnassa ja kiikkalaisen maton perinne on kotoisin Kiikan kylästä. Kiikkalaisen taidokkaasti kudesekoituksella sävytetyn räsymaton erikoisuus on, että kuteet pätkitään valmiiksi ja koko matto sommitellaan jo kuteina. Valmiiksi valitut kuteet kudotaan loimeen etukäteen tehdyn järjestyksen
mukaan, vain yksi sukkulan riittää kutomiseen.

Kiikkalaisen maton suunnittelu ja kuteiden esivalmistelu eli sevotukseksi kutsuttu väriliukumien tekeminen on hidasta puuhaa, mutta lopputulos palkitsee upeudellaan. Kiikkalaisen maton väriliukuma muistuttaa akvarellimaalausta ja lopputulokseen tarvitaan suuri määrä erivärisiä kuteita. Kuteet eivät saa olla
kaikki liian samansävyisiä, pienet poikkeavat kuteet luovat pisteen iin päälle ja saavat värit hehkumaan. Kiikkalaisia väriliukumaltaan erilaisia mattomalleja on kolme: häivytetty, taakaa-ajettu ja tasainen.

Silakkamarkkinat-neuleet

ETELÄ-SUOMI

Käsityöperinne myös uudistuu. Eteläinen Suomi on perinteiden sulatusuuni, johon on muutettu paljon muualta Suomesta, tuotu omia perinteitä mukana ja luotu myös uusia perinteitä. Taito Etelä-Suomi suunnitteli muutama vuosi sitten Helsinkiin Silakkamarkkinat-neuleperheen, joka on uutta kalastajamarkkinaperinteestä kumpuavaa käsityöperinnettä. Suomen luonto taas inspiroi samaan
neuleperheeseen suunnitellun Norppa-neulemalliston suunnittelussa.

Kirjottu kukkilintu

POHJOIS-KARJALA

Karjalaiset perinteiset käspaikat, kapeat, kirjotut pyyheliinat, on usein kuvioitu kirjotuilla
kukkilintu-kuvioilla, joita kutsutaan myös Karjalan käiksi ja kaksipäisiksi käiksi. Lintu symboloi yleisesti valoa, lämpöä ja satoa, ja se on myös rakkauden vertauskuva. Lintu on kirkollisessa symboliikassa vertauskuva
Pyhälle Hengelle, ja käspaikka on ollut keskeinen osa kirkon pitämissä siirtymäriiteissä. Monilla kansoilla on uskomuksia siitä, että lintu tuo viestin tuonpuoleisesta. Kukkilintu on myös onnen symboli ja sen kirjominen
käspaikkaan merkitsi onnen konkreettista läsnäoloa. Käspaikkojen kuviointitekniikoista vanhin ja yleisin on etupistokirjonta. Siinä käytetään yksinkertaista ”harsinpistoa”, jolla rakennetaan kuviopintoja.