Taitoliiton teettämässä käsityön koulutuspolkujen selvityksessä kuvataan käsityön oppimisen mahdollisuuksia Suomessa. Käsityön oppimisen paikkoja, ympäristöjä ja organisaatioita on Suomessa runsaasti. Halutessaan käsityötä on mahdollista opiskella systemaattisesti ja harrastaa koko eliniän. Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä käsityö on ollut osa yleissivistävää koulusta jo vuodesta 1866.

Formaalin koulutuksen ohella käsityötä opetellaan ja opitaan usein epämuodollisesti harrastuksena, vapaa-ajan viettämisen tapana. Suomalaisessa yhteiskunnassa käsityön oppimisen kulttuuri on muotoutunut moninaiseksi, mutta samanaikaisesti on kasvanut huoli käsityön tulevaisuuden ammattilaisista ja alan ammatillisesta koulutuksesta.

Käsityön opettaminen ja oppiminen on käsityön kulttuuriperinnön välittämistä ja siirtymistä eteenpäin ja selvityksessä sekä oppiminen on ymmärretty laajasti erilaisina oppimisen tapoina ja väylinä. Koulutuspolut ovat rakenteita, käsityön oppimisen mahdollisuuksia. Koulutusjärjestelmät ja oppimisen organisaatiot ovat keskeisiä käsityön kulttuuriperinnön säilymisessä elävänä ja perinteen uusiutumisessa. Selvitys luo yleiskuvan ja poikkileikkauksen käsityön koulutuksesta tällä hetkellä

Käsityötä opitaan ja opiskellaan monessa muodossa ja koulutuksen järjestäjiä on paljon. Raportin tiedot perustuvat pääosin verkosta löytyviin ja verkossa oleviin tilastotietoihin. Eri organisaatiot ja opetuksen järjestäjät kerryttävät tietoja koulutuksista eri tavoilla ja erilaisilla mittareilla. Tiedonhankintatavan vuoksi vapaamuotoinen oppiminen jää raportissa vähälle huomiolle: oppiminen tapahtuu koulutusrakenteiden ulkopuolella, eikä siitä ole olemassa koottua tietoa. Käsityön oppimista tapahtuu paljon yhteisöissä, joiden toimintaa ei muunneta numeeriseksi tilastoitavaan muotoon. Selvityksessä esitetään koulutuksen tunnuslukuja sillä tavalla kuin niitä on ollut saatavilla. Tämän vuoksi raportissa esitettävät numeeriset tiedot oppimisympäristöistä eivät ole yhdenmukaisia ja ovat huonosti vertailtavissa, mutta numeeriset tiedot kuitenkin antavat jonkinlaisen kuvan käsityön koulutuksen laajuudesta ja määrästä. Samoin kouluttautumisen rahoitusta on avattu sen mukaan kuin tietoa on ollut saatavilla. Lisäksi selvityksessä kuvataan case esimerkkeinä neljän käsityöopintoihin osallistuneen henkilön koulutuspolut.

Selvityksen tekstiosuuden on kirjoittanut Anna-Mari Raunio. Raunio on käsityönopettaja (KM) ja kulttuurituottaja (AMK), joka on työskennellyt käsityön opettajana, tutkijana ja kulttuurituottajana useissa käsityön elävän perinnön projekteissa.

Julkaisun koulutuspolkukuvausta on tehnyt Tuiti Paju. Paju on tekstiilitaiteen maisteri, (TaM), joka opettaa muotoilun opiskelijoita Metro-polia Ammattikorkeakoulussa. 20 vuoden opettajaurallaan hän on päässyt läheltä seuraamaan luovien ja lahjakkaiden opiskelijoiden ammatti -identiteetin kehittymistä ammattilaisiksi. Hän esittelee myös oman koulutuspolkunsa yhtenä neljästä esimerkkiprofiilista.