Neuvontapäällikkö Riitta Eeronheimo on työskennellyt miltei 40 vuotta Taitojärjestön palveluksessa. Vielä vuosienkin jälkeen motivaatio työhön löytyy ihmisten kohtaamisista.

– Tuolla kangaspuissa istuu yksi esimerkki, jonka takia olen jaksanut tehdä tätä työtä näin kauan, kertoo Riitta Eeronheimo ja viittaa mattoa kutovaan tuttuun asiakkaaseen.

Eeronheimo on työskennellyt miltei 40 vuotta käsityöalalla.

Vuoden 1986 alussa hän aloitti konsulentin nimikkeellä Satakunnan kotiteollisuus ry:n Sastamalan toimipisteessä. Sittemmin titteli on vaihtunut neuvontapäälliköksi, ja työnantajankin nimi on muuttunut Taito Satakunnaksi.

Eeronheimo kertoo nähneensä työvuosien aikana paljon muutosta.

– Se, että olen saanut pidettyä motivaation yllä, on aika ihmeellistä. Onhan se tietysti noussut ja laskenut vuosien aikana. Mutta jos tuntuu, että koko ajan on helppoa, niin ehkä työtä ei ota niin tosissaan.

Kiva tulla töihin

Sastamalan taitokeskuksessa työskentelee Eeronheimon lisäksi kaksi muuta työntekijää. Tuoreempikin heistä on ollut jo yli 20 vuotta hänen kolleganaan.

– Tänne taitokeskukseen on aamulla kiva tulla töihin. Joskus oikein hävettää puhua siitä, kuinka paljon tykkään työstäni! Tällä alalla ei palkoilla juhlita, joten työstä pitää saada jotain muuta.

Eeronheimon työnkuvaan kuuluu hallinnollisia asioita ja myymälän ylläpitoa sekä käsityökurssien vetämistä ja käsityökoululaisten opettamista.

Joskus oikein hävettää puhua siitä, kuinka paljon tykkään työstäni!

– Joskus parikymmentä vuotta sitten mietin, miten ihmeessä jaksan tehdä töitä eläkeikään saakka. Esimerkiksi käsityökoulussa opettaminen saattaa olla aika fyysistä.

Riitta on jaksanut hyvin: hän olisi päässyt syksyllä eläkkeelle, mutta ei aio vielä jäädä töistä pois.

– Teen töitä vuoden kerrallaan niin pitkään kuin huvittaa. En varmaan koskaan kyllästy käsitöihin, mutta kun jään eläkkeelle, aion tehdä jotain ihan muuta. Minua kiinnostavat lukeminen, kielten opiskelu, kirjoittaminen, liikunta…, hän luettelee.

Uteliaisuus uutta kohtaan

Riitan alaa on uusien tekniikoiden haltuunotto ja opettaminen eteenpäin. Kun Taitojärjestö valitsee esimerkiksi uuden vuoden käsityötekniikan, hän opettelee sen ja suunnittelee kursseja tarjottavaksi käsityönjanoisille.

– Minulla on tietynlainen uteliaisuus maailman ilmiöitä kohtaan. Työhön tulee koko ajan uutta, mutta se ovat mielestäni vain hauskaa. Viime vuosina olen hurahtanut punch needle -tuftaukseen.

Käsityön itsensä lisäksi tärkeitä ovat ihmiset: työkaverit, asiakkaat ja oppilaat.

– Ihmisten kohtaamisilla jaksan pitkälle. Kun asiakkaat uskaltavat tulla kursseille, vaikka eivät olisi tehneet käsitöitä vuosiin. Se on aika sykähdyttävä tunne, kun toinen tulee iloiseksi, kun hän oppii ja saa jotain aikaiseksi.

---

Teksti ja kuvat Sonja Karlsson

Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Taito-lehdessä 4/2024.