Kansallispuvut ovat uusintoja kansan käyttämistä juhlapuvuista 1700- ja 1800-luvuilla. Puvut ovat toisintoja noiden aikakausien tavallisen kansan eli talonpoikaisväestön juhlapukeutumisesta. Suomalaisen kansallispuvun historia ulottuu runsaan 130 vuoden taakse. Kiinnostus kansan perinteistä elämänmuotoa ja sen tallettamista kohtaan heräsi kansallisromantiikan ja kansallisuusaatteen myötä. Kiinnostus kansanomaisiin käsitöihin sai aikaan kansanpukujen uusintojen eli kansallispukujen valmistamisen. Eurooppalaisen ja pohjoismaisen mallin mukaisesti kansanpukumallit haluttiin palauttaa kaikkien käyttöön.

Kansanpukujen käytön aikaan puvut valmistettiin käsityönä luonnonmateriaaleista. Alan asiantuntijoista koostuvan kansallispukuraadin hyväksymät uudet ja tarkistetut pukumallit toteutetaan mahdollisimman tarkasti materiaaleiltaan, kaavoitukseltaan ja ompelurakenteiltaan alkuperäisten vaatekappaleiden mukaisina. Kansallispukujen valmistuksessa käytetään työtapoja, kuten vetopoimutus, säämiskän ompeleminen ja tykkimyssyn paperipohjan valmistus, jotka ovat säilyneet elinvoimaisena nimenomaan kansallispukujen valmistuksessa.

Kansallispuku harrastuksena ja ammattina

Kansallispukuja valmistavat ja käyttävät kaikenikäiset naiset ja miehet, puvuista kiinnostuneet harrastajat ja ammattilaiset. Kansallispukujen valmistaminen edellyttää monipuolista kädentaitoihin perehtymistä. Suomessa toimii kansallispukujen valmistukseen erikoistuneita yksityisiä ammattilaisia, kankaiden kutojia, pukujen ja puvun osien sekä korujen valmistajia. Kansallispukumallien kokoamista ja olemassa olevien mallien pukutarkistuksia hoitaa Suomen kansallispukukeskus. Keskeisiä tehtäviä ovat kansallispukuperinteen edistäminen, tiedotus, tutkimus, tallennus, koulutus ja neuvontatyö. Nykyisin kansallispukuraadin hyväksymät uusien ja tarkistettujen kansallispukumallien mallipuvut valmistetaan kokonaan käsityönä toistaen alkuperäiset puvut mahdollisimman tarkkaan. Kansallispukujen esikuvien kanssa mahdollisimman samanlaiset materiaalit sallivat myös samojen ompelurakenteiden käyttämisen: materiaalit ja työtavat tukevat toisiaan.

Tällä hetkellä kiinnostus kansallispukujen valmistukseen on aktiivista, yhä useampi kansallispuvun hankintaa suunnitteleva haluaa valmistaa pukunsa itse. Itse tekeminen koetaan hyväksi haasteeksi oppia uutta. Kansallispukujen valmistuksen perinteen välittämisessä on mukana useita organisaatioita. Pukujen valmistajat ja eri organisaatioiden kurssien opettajat ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä ja jatkajia. Sosiaalisessa mediassa Facebookin kansallispukuryhmässä on mukana useita tuhansia kansallispuvuista kiinnostuneita asian harrastajia, jotka aktiivisesti jakavat kokemuksiaan pukujen valmistuksesta ja käyttämisestä. Kansallispuvun valmistaminen ja pukuperinteeseen tutustuminen on samalla tutustumista omiin juuriin ja identiteettiin.

Kansallispukujen inspiroimaa pukeutumista ja tuotteita

Kansallispuvun valmistaminen ja käyttäminen on elävää pukukulttuuria. Siihen kuuluu juhlapukuna käytettävä kansallispukukokonaisuus sekä kansallispuvusta ammentava puku- ja pukeutumiskulttuuri. Kansallispukujen innoittamana syntyy myös kokonaan uusia materiaaleja ja tuotteita, joilla voi tuoda kansallispuvun henkeä ja estetiikkaa osaksi arjen elämää. Kansallispuvun innoittama pukeutuminen ja tuotteet pitävät puvut ja liittyvän perinteen näkyvillä ja osana jokapäiväistä elinympäristöä.

Kansallispuvun niin sanotut sekakäyttäjät yhdistelevät kansallispuvun osia muuhun pukeutumiseen, vaikkapa hameen, paidan tai korun osaksi muuta asua Kuvat 1 ja 2). Sekakäyttäminen on valmiin, olemassa olevan kansallispuvun osan tai osien käyttämistä irrallaan kansallispuvun kokonaisuudesta.

Kansallispuvun osat ovat muotoutuneet pitkän ajan kuluessa ja niiden muodossa sekä materiaalivalinnoissa on paljon suomalaisiin oloihin istuvaa käytännöllisyyttä, joka viehättää edelleen. Kansallispukujen kaavoilla tehdään vaatteita, joissa niiden muoto toteutetaan uusilla materiaaleilla. Kansallispuvuille on kehittynyt estetiikka, joka voi miellyttää ja sopia käyttäjän kauneuskäsityksiin. Osien käyttäminen ja puvun tuunaus tuovat kansallispuvun lähelle jokapäiväistä, arkista elämää – niin kuin pukujen esikuvatkin ovat olleet. Arkikäyttö voi herättää mielenkiinnon kansallispuvun kokonaisuuteen, jollainen se on juhlapukuna. Kansallispuvun inspiroima pukeutuminen ja vaatteiden valmistus kertovat perinteen muutoksesta ja elämisestä ajassa elävänä perintönä.

Kansallispuvun syntymäpäivä elokuussa

Kansallispuvun syntymäpäivänä pidetään 5.8.1885, kun Venäjän keisariparia tervehti runsas joukko maakuntia edustaviin pukuihin pukeutuneita. Kansallispukuvalmistaja ja -vaikuttaja Soja Murto on lanseerannut syntymäpäivän viettotavaksi kansallispukujen tuuletus-piknikin. Tuuletuspäivänä järjestetään eri puolilla Suomea matalan kynnyksen tapahtumia ja kokoontumisia, joihin osallistujien pukeutuvan kansallispukuun tai sen henkisesti. Tuuletustapahtumat ovat antaneet näkyvyyttä kansallispuvuille ja kannustaneet kansallispukuun ja kansallispuvun henkiseen pukeutumiseen.

Kansallispuvun valmistaminen on nimetty Elävän perinnön kansalliseen luetteloon.

Linkki kansallispuvun valmistamisen kansallisen luettelon artikkeliin.

Suomen käsityön museolla on kansallispukutekniikoista kertovia videoita, tutustu videoihin Vimeo-palvelussa.